Omassa organisaatiossani kannustetaan kirjoittamaan myös organisaation asioista positiivissävytteisesti sosiaaliseen mediaan. Esimerkiksi meillä avoinna olevien työpaikkojen mainostaminen sosiaalisessa mediassa koetaan hyödyttävän potentiaalisten uusien työntekijöiden löytymistä. Kaikki positiivinen asia, mitä omasta organisaatiosta kerrotaan, luo hyvää työnantajaimagoa. Toki teksteissä pitää ottaa huomioon tietosuoja. Yksityishenkilönä kannattaa olla tarkkana, mitä tietoja itsestään antaa verkkoon, koska tietoja voidaan käyttää väärin ja kerran kirjoittamasi teksti voi tulla joskus esille huonossa valossa. Esimerkiksi politiikoista kaivetaan esille vuosien ja vuosikymmenten takaisia juttuja, joista revitellään isoja otsikoita iltapäivälehdissä. 

Mielestäni sosiaalinen media tarjoaa liian helpon kanavan mustamaalata jotain yritystä tai henkilöä ja aiheuttaa tuntuvaa vahinkoa. Huonoa palvelua saanut asiakas voi saada itsestään jutun iltapäivälehtiin aloittamalla keskustelun aiheesta vaikkapa Facebookin ryhmässä. Jotkut asiat saavat myös liian suuria mittasuhteita, kun isompi yhteisö osallistuu niiden käsittelyyn. Kun juttu on saanut alkunsa, sitä voi olla enää vaikea pysäyttää.

Sosiaalisen median kasvu jatkuu ja osasyynä siihen näkisin yhden hengen talouksien kasvun, jolloin tunnetaan tarvetta kuulua johonkin yhteisöön. Vaikka asuisit yksin, et ole kuitenkaan yksin, kun verkossa olet mukana haluamissasi yhteisöissä. Sosiaalinen media tarjoaa yhä enemmän myös työpaikkoja esimerkiksi mm. bloggaajille ja moderaattoreille. Bloggaajat mainostavat yhteistyökumppaneitaan ja elättävät itsensä blogeilla ja vlogeilla. Moderaattoreita tarvitaan myös, koska keskustelujen asiallisuutta pitää valvoa.

Yritysten pitää olla aktiivisesti mukana sosiaalisessa mediassa, koska ostopäätökset tehdään yhä enenevissä määrin verkossa ja yrityksen imago vaikuttaa myös ostopäätöksiin. Jos palveluja on saatavilla samaan hintaan monesta eri paikasta, yrityksen verkossa antama imago voi vaikuttaa siihen, mihin asiakkaan valinta päättyy. Sosiaalisen median kanavat tulevat varmasti lisääntymään. Käyttäjät ratkaisevat, mitkä kanavat saavat eniten suosiota ja sen mukaan lisää käyttäjiä. Esimerkiksi suosituimmasta kanavasta Facebookista on vaikea pysyä ulkona, koska osalla yrityksistä ei välttämättä ole edes verkkosivuja, joten ainoa keino löytää tietoa on omata omat Facebook-tunnukset.

Itselläni sosiaalisen median käyttö ei ole suurta nyt eikä varmaan tästä paljon kasvakaan. En ole aktiivinen keskustelija verkossa, vaan käytän mieluummin aikani muuhun. Facebookia tulen käyttämään pakollisen vähän, eivätkä muutkaan kanavat eivät saaneet minua innostumaan käyttäjäksi. Lähinnä voin etsiä tietoa jostain ja toimia passiivisena katsojana. Tästä kurssista oli hyöytyä, kun tuli tutustuttua uusiin kanaviin, mm. Twitteriin ja Instagramiin. Bloggaus itsessään on ihan kivaa, mutta elämässä pitäisi tapahtua joko paljon kertomisen arvoista tai sitten pitäisi löytää kiinnostuksen aihe, josta haluaisi kertoa muillekin ja joka myös kiinnostaisi muita.

Löysin verkosta Suomen Taitoluisteluliiton sosiaalisen median pelisäännöt. Niitä noudatetaan kaikissa taitoluisteluseuroissa. Mielestäni on hyvä, että liitto on laatinut yhteiset pelisäännöt kaikille seuroille. Säännöissä on hyvin huomioitu myös alaikäiset somen käyttäjät ja säännöt on tehty ystävällismielisesti. Sääntöjen ei tarvitse olla kankeita, vaan juuri arkikielisesti kirjoitetut säännöt on helppo ymmärtää. Keskeinen viesti on kohdistettu alaikäisille ja heidän kanssaan työskenteleville, että kaikkien pitää pyrkiä käyttäytymään asiallisesti sekä estämään väärinkäytöksiä tai -ymmärryksiä viestittelyssä.

https://www.stll.fi/wp-content/uploads/sites/4/2019/09/Sosiaalinen_media_pelisäännöt2017_Taitoluisteluliitto.pdf

 

 

 

 

Itsestäni löytyy todella vähän tietoa verkosta, koska en käytä pahemmin sosiaalista mediaa. Minulla on kaimoja, joiden tietoja löysin enemmän. LinkedInistä löysin nimikkeeni ja työnantajani. Minun piti kerran etsiä tietoja eräästä henkilöstä ja samalla tuli itsekin perustettua LinkedIniin käyttäjätunnus. Profiilin täyttäminen ja kaveripyyntöjen hyväksyminen on kyllä jäänyt tekemättä. Visman sivuilta löysin nimeni mainittavan, mikä voi olla mahdollista. Löytyipä minusta yksi kuvakin ja nimi työnantajani henkilöstökertomuksen yhteydessä. Nimeäni oli erilaisissa yhteyksissä, mutta koska yhteydet eivät olleet minulle tuttuja, niin kyseessä täytyy olla kaimani.

Itselläni ei ole paljon mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, mitä minusta julkaistaan. Mikäli julkaistava tieto olisi virheellistä, yrittäisin ottaa yhteyttä tiedon julkaisijaan. Verkossa voisi hyvinkin olla virheellisiä tietoja, koska en käy niitä sieltä etsimässä. Myös saman nimisten henkilöiden tiedot voivat sekoittaa minut heihin, koska tiedon etsijä ei välttämättä tiedä, ettei tieto koske juuri minua.

Ennen uskottiin siihen, mitä lehdestä luettiin ja nähtiin. Nyt kaikkea tietoa ja kuvia manipuloidaan eikä luotettavan kanavan löytäminen ole helppoa. Usko kaikkeen on mennyt, ellei itse ole paikan päällä kokemassa ja näkemässä jotain, ja auttaako sekään. Mielestäni julkisuuden henkilöistäkään ei täydy löytyä enempää tietoa kuin minusta, jokaisella on oikeus yksityisyyteen.

Digitaalisten palveluiden ja koko alustatalouden ytimessä on asiakkaasta kerätty data ja digitaalinen identiteetinhallinta. Se tuo yritykselle merkittävää kilpailuetua, mutta aiheuttaa myös huolenaiheen tietosuojan ja tietoturvan osalta. Dataa käsittelevien järjestelmien tulee olla luotettavia, jotta yrityksen liiketoiminnan jatkuvuus voidaan varmistaa digitaalisen transformaation aikana ja sen jälkeen. (www.nixu.com.)

Työntekijä on heikoin lenkki tietosuojan toteuttamisessa. Tietosuojaa voi rikkoa joko kirjoittamalla henkilöön liittyviä tietoja tai puhumalla asioista niin, että tieto päätyy sellaiselle henkilölle, jolle se ei kuulu. Vaikka esimerkiksi organisaation sisäinen sähköposti olisi suojattua, siinä on tule käyttää tietosuojaa rikkovia tietoja, esimerkiksi henkilötunnuksia. Käyttäjätunnuksia ja salasanoja ei tule säilyttää tavalla, josta joku voi saada ne tietoonsa.

Avoimuus ja läpinäkyvyys tarkoittaa mielestäni sitä, että tiedot ovat luotettavia ja ei ole tarvetta salata asioita. Avoimuus vahvistaa työyhteisöä ja kaikki hyötyvät siitä, että asiat ovat yleisessä tiedossa. Avoimuus vahvistaa työntekijän osaamista ja kehittää laaja-alaisuutta. Henkilökohtaisten tietojen jakaminen työyhteisössä voi joissain tapauksissa auttaa ymmärtämään työkaveria, esimerkiksi jos hänellä on henkilökohtaisessa elämässään jokin kriisi, mikä vaikuttaa työntekoon. Jokaisella on oikeus myös olla jakamatta henkilökohtaisia tietoja, mitä muiden pitää kunnioittaa. Tietosuojan rikkoutuminen voi vaikuttaa henkilön työ- ja yksityiselämään sekä altistaa hänet esimerkiksi identeettivarkauksille.

Osallistuin kahteen keskusteluun, joista tässä pienet yhteenvedot:

Saikulla vai poissa?

Monilla työpaikoilla työvuorolistaan merkityt sairauspoissaolot merkitään nykyään pelkästään ”Poissa’”, kun aiemmin niissä saattoi lukea S tai sairas. Työkavereiden sairauslomat ym. poissaolot eivät kuulu työyhteisön muille jäsenille. Myös tietosuojavaltuutettu on ottanut asiaan kantaa (https://www.tehylehti.fi/fi/tyoelama/tieto-sairauslomasta-ei-kuulu-kaikille). Pienessä työyhteisössä kuitenkin monesti jollain tavalla selviää työkavereiden poissaolojen syyt, mutta tieto voi olla yleisluontoista, esim. että on sairaana, mutta syytä ei kerrota. Tärkeintä on kuitenkin, ettei tieto sairauslomasta vuoda ulkopuolisille.

Nettirikokset rehottavat – tunnistatko sinä huijauksen?

Huijausviestejä tulee sekä yksityiseen että työsähköpostiin. Selkeät huijaukset luulisi olevan helppo erottaa normaalijärjellä, mutta silti niihin langetaan kerta toisensa jälkeen. Ihmiset menettävät jopa omaisuutensa nettihuijareille. Työsähköposteissa huijausviestejä tulee erityisesti kesäaikaan, jolloin vakituinen henkilökunta on lomalla. Huijausviesteillä voidaan pyrkiä pääsemään yrityksen verkkoon sisälle työkoneiden kautta. Itsellänikin on tästä omakohtaista kokemusta.

Kunta-ala hyödyntää paljon sosiaalista mediaa tehdäkseen itseään näkyväksi. Monet kaupunkien ja kuntien johtavat pitävät blogia, jossa kertovat kansanläheisesti kunnan asioista. Näin virkamies koetaan lähestyttävämmäksi, kun blogikirjoitus on vapaamuotoista.  Kunnat mainostavat työpaikkojaan Facebookissa, LinkedInissä ja Twitterissä. Pelkällä Kuntarekryn tai lehti-ilmoituksella ei löydy kuntaan työntekijöitä, joten kaikki houkutteluväylät on käytettävä pätevien työntekijöiden rekrytoimiseen. Samalla kunta pystyy mainostamaan itseään hyvänä ja kiinnostavana työnantajana.

Myös Youtubessa on nähtävissä erilaisia kunnista kertovia videoita ja osa kunnista käyttää aktiivisesti Instragamia, jossa julkaistavien kuvien toivotaan herättävän kiinnostusta kuntaa kohtaan. Kunnat kilpailevat asukkaista ja veronmaksajista, joten näkyvyyttä eri medioissa täytyy pitää jatkuvasti yllä. Kunnat toivovat nuoria, maksukykyisiä ja aktiivisia asukkaita, joten somessa esillä oleminen on tämän päivän vaatimus.

Sosiaalisessa mediassa kerrotaan kunnassa olevista tapahtumista ja osallistetaan asukkaita. Tämän päivän trendi on ottaa asukkaita mukaan päätöksentekoon ja osallistaa heitä eri tavoilla. Kunnan pitää näyttää itsestään kuvaa, jotta se on helposti lähestyttävä eikä kankea viranomainen. Facebookissa kerrotaan sekä tulevista että menneistä tapahtumista ja pyritään saamaan asukkaita mukaan erilaisiin toimintoihin. Aktiivinen somekanavien käyttö haastaa kunnan viestinnän jatkuvaan ajan hermolla pysymiseen.